Siitä onkin jo aikaa, kun tätä blogia olemme ehtineet päivittämään! Pitkin syksyä se on ollut mielessä, mutta nyt siihen tarjoutui sopiva tilaisuus. Viime syksynä koordniaattorillamme oli iso haaste edessä. Tavaranluovutustilaisuuksia oli useissa eri paikoissa ja tavaran koordinointi kohteisiin monivaiheinen prosessi. Onneksi sieltä löytyi kiitettävästi vapaaehtoisia apujoukkoja konttia purkamaan ja tavaraa kuljettamaan.
|
Sidostarpeita yms. matkalla maalaissairaalaan Magoroutuun. |
Syyslukukausi käynnistyi 2016 syyskuussa ja sen jälkeen sekä Nasson ja Bakaribougoun kouluilla järjestettiin tavaroiden luovutustilaisuudet. Kouluille lahjoitettiin runsaasti koulutarvikkeita, kyniä, vihkoja, kopiopaperia, urheilutarvikkeita, vaatteita ja kenkiä. Myös kalusteita ja aikuisten vaatteita koululle meni jonkin verran henkilökunnan tarpeisiin. Jokainen kummilapsi sai oman pussukansa, jossa oli vaatteita, kengät ja koulutarvikkeita. Uudet kummilapset saivat kontista myös koulureput, joiden sisällä oli koulutarvikkeita ja vaatteita. Sen lisäksi osa kummeista halusi laittaa kontin matkassa vielä omia tervehdyksiään kummilapsilleen.
|
Bakaribougoun koulun pihalla kummityttö äitinsä kanssa vastaanottamassa lahjaansa. |
|
Bakaribougoun koululla kummilapsia lahjapussukoineen. |
|
Nasson pieniä koululaisia odottelemassa omia lahjanyssyköitään. |
Tavaraa lahjoitettiin tukikoulujen lisäksi myös läheisiin maalaissairaaloihin. Lahjoitusten avulla terveydenhuollon tasoa saatiin parannettua. Niihin lahjoitettiin mm. manuaalisesti säädettäviä sairaalsänkyjä patjoineen, lasten sairaalsänkyjä, muutama synnytyspöytä, äitiysvaatepakkauksia, hygienia- ja sidostarpeita laatikoittain yms. kirurgin työvälineitä, sairaalavaatteita ja tekstiilejä. Bobo Dioulasson kaupungin sairaaloihin lahjoitettiin sähköiset sängyt, rollaattoreita, kävelykeppejä ja pyörätuoleja, eli sellaisia, joita ei maalaissairaaloissa ja -kylissä pystytä käyttämään. Sen lisäksi tavaraa lahjoitettiin myös kaupungissa toimivaan lastenkotiin. Sinne lahjoitettiin mm. vaatteita, leluja ja askartelutarvikkeita.
|
Bobo Dioulasson lastenkodissa odottava tunnelma. |
|
Jokaiselle pienokaiselle riitti omat pienet tuliaiset ja paljon tavaraa saatiin lahjoitettua myös koko talon tarpeisiin. |
Viime vuonna saimme eräältä nuorelta mieheltä pyynnön, että etsisimme hänelle Burkina Fasosta kehitysvammaisen kummilapsen. Aluksi ajattelimme, että aikalailla mahdoton tehtävä. Burkina Fasossa kehitysvammaisuus on tabu, josta perheet haluavat vaieta. He ajattelevat, että sairaan lapsen saaminen on kirous ja perhe menettää maineensa, jos he pitävät hänet. Tällaisia lapsia usein piilotellaan tai niistä halutaan eroon tavalla tai toisella. Se on erittäin surullista. Sen vuoksi tämä pyyntö oli erityisen koskettava! Me halusimme ehdottomasti nähdä vaivaa ja löytää sopivan kummilapsen. Koordinaattorimme aloitti selvittelytyön Bobo Dioulassossa ja lopulta etsintä tuotti tulosta. Eräs rohkea yksinhuoltaja-äiti oli suvun tiukasta vastustuksesta huolimatta kasvattanut 7-vuotiaasta poikaansa uskaltaen tulla hänen kanssaan päivänvaloon. Tämä äiti halusi lapselleen kummin Suomesta ja niin asiat sitten lähtivät etenemään. Kummin tuella äiti on saanut lapsellensa erilaisia terveydenhuollon palveluita, mm. fysioterapiaa. Sen äiti sai pojalleen pyörätuolin, joka helpottaa heidän liikkumistaan. Hän oli aikaisemmin kantanut lasta selässään, sillä poika on täysin liikuntakyvytön. Äiti oli sanoinkuvaamattoman kiitollinen kaikesta poikansa puolesta!
|
Äiti liikuttui kyyneliin, kun hän saapui vastaanottamaan pojalleen varattua lahjaa.
|